Item view 1-50974937

Card

Description: “Suloisen olemuksensa ja kauniin, joustavan äänensä takia hänestä tuli kaikkien lyyrillisten neitososien esittäjä. Rikas ja monipuolinen olikin se naisosien sarja, jota hän aikojen kuluessa joutui hoitamaan. Hän pystyi laulamaan yhtä hyvin Wagnerin sankarittaria kuin naiiveja lapsiosia. Eräänlainen puhtauden ja naiiviuden tuntu oli pidättävänä tekijänä hänen esityksissään. Leikilläni sanoinkin joskus, että Amorin kosketus ehkä voisi syventää hänen taiteellista kykyään”, Wäinö Sola muisteli myöhemmin “kultaista toveria ja ystävää” Erna Gräsbeckia, Suomalaisen Oopperan solistia. Erna Gräsbeck syntyi Daugavpilsissä Latviassa everstiluutnantin tyttärenä 1879. Hän kävi Helsingissä ruotsalaisen tyttökoulun, opiskeli musiikkiopistossa laulua Abraham Ojanperän johdolla 1892-1895 ja jatkoi opintojaan Roomassa ja Berliinissä. Ernan oopperadebyytti tapahtui 1905 Italian Astissa, missä hän pääsi paikkaamaan Puccinin La bohème'n Mimin roolissa sairastunutta solistia. Berliinissä Erna opiskeli vuosina 1907-1908 kuuluisan Etelka Gersterin kalliissa yksityiskoulussa ja lauloi opintojen ohessa Berliinin Komische Operissa ja Lortzing Operissa. Hankittuaan perusteellisen koulutuksen Erna Gräsbeck palasi Suomeen. Joulukuussa 1909 Erna oli mukana Erkki Melartinin Aino-oopperan kantaesityksessä Kansallisteatterissa. Melartin halusi hänet välttämättä Ainon sisaren Annikin rooliin, sillä Annikki oli paljon näyttämöllä. Samalla säveltäjä harmitteli, että rooli oli Ernalle kovin pieni. Nimiroolin lauloi Aino Ackté. Erna oli paikalla, kun joukko taiteilijoita kokoontui lokakuussa 1910 Edvard Fazerin johdolla perustamaan vakinaista oopperaa. Syksyllä 1911 aloittanut Kotimainen Ooppera sai Erna Gräsbeckistä luotettavimman laulajansa. “Hän oli aikoinaan paras naispuolisista laulajistamme. Juuri hänen mukanaolonsa teki mahdolliseksi operan toiminnan. Vain hänen lahjakkuutensa ja monipuolisen taitavuutensa ansiosta on koko laitos olemassa,” Sola kertoi muistelmissaan. Kesällä 1912 Erna oli mukana Aino Acktén järjestämillä ensimmäisillä Savonlinnan oopperajuhlilla, sillä ohjelmassa oli jälleen Melartinin Aino. Erna Gräsbeck tunnettiinkin erityisesti Erkki Melartinin yksinlaulujen tulkitsijana. Kun hän levytti Gramophone-yhtiölle syyskuussa 1912 ja tammikuussa 1913, mukana oli useita Melartinin lauluja. Lisäksi levylle tallentui Armas Järnefeltin, Toivo Kuulan ja Lauri Hämäläisen lauluja sekä suomalaisia kansanlauluja. Vaikka Erna Gräsbeckin ohjelmistossa oli yli 40 oopperaroolia - Verdin Otellon Desdemona ja Aidan nimirooli, Tshaikovskin Jevgeni Oneginin Tatjana, Bizet´n Carmenin Mikaela ja Mozartin Figaron häiden Susanna - hän ei levyttänyt yhtäkään aariaa. Vuonna 1925 Erna Gräsbeck kävi levytysstudiossa toisen kerran ja levytti Vox-merkille Oskar Merikannon Kuin hiipuva hiillos tummentuu ja kansanlaulun Syntymistään sureva. On ollut tapana kertoa, että 50-vuotias Erna Gräsbeck lopetti laulajanuransa avioiduttuaan insinööri Niklas Järnefeltin kanssa vuonna 1929. Syy uran päättymiseen on kuitenkin toinen. Suomalainen Ooppera irtisanoi koko henkilökuntansa 1929 ja teki sen jälkeen laulajiensa kanssa uudet sopimukset. Ooppera oli kärsinyt pitkään sopraanopulasta, mutta nyt näyttämölle oli astunut uusia nuoria laulajattaria. “Ilman edelläkäyvää valmistelua jätettiin Erna Gräsbeck ilman sopimusta juuri silloin, kun hän olisi työtä kipeimmin kaivannut. Hänelle annettiin pieni eläke, joka sekin myöhemmin peruutetiin”, Wäinö Sola kirjoitti muistelmissaan. “Onneksi Erna Gräsbeckin asiat sentään myöhemmin järjestyivät toisella tavalla erittäin hyvin hänen mennessään naimisiin.” Erna Gräsbeck jäi leskeksi pian 1930-luvun alussa. Hän kuoli Helsingissä keväällä 1958. Kuvassa Erna Gräsbeck Gramophone-levytysten aikaan 1910-luvulla. Museovirasto. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen