| /v1/ui/views/items/1-51002317.json?client=yle-areena-web&language=fi&v=10 |
|---|
Analytics {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat"
}
},
"pageload": {
"yle": {
"areena_view_type": "series-page",
"entity_type": "series",
"id": "1-51002317"
}
}
} |
Cover image  |
Header Card Description: Päästyään ylioppilaaksi 1946 Sauvo Puhtila (1928-2014) aloitti opinnot Teknillisen korkeakoulun puunjalostusosastolla. Teekkarina hän liittyi Polyteknikkojen Kuoroon ja kirjoitti 1949 Yleisradiolle hupailun teekkarielämästä otsikolla Kevätlirputuksia. Samalla hän käytti ensimmäisen kerran nimimerkkiä Saukki.
Vuonna 1951 Puhtila julkaisi ensimmäisen sanoituksensa, kun Åke Granholmin säveltämä Tukkipojan veisu sai toisen palkinnon Metsäradion laulelmakilpailussa. Seuraavana vuonna Puhtila julkaisi ensimmäiset lastenlaulusanoituksensa, kun Olavi Virta levytti joululaulun Petteri Punakuono ja Tapio Rautavaara Menninkäisten maan.
Samana vuonna 1952 Scandia-yhtiö tilasi Puhtilalta sanoituksen Erik Lindströmin säveltämään slowfoxiin Miss Universumiksi kruunatun Armi Kuuselan kunniaksi. Olavi Virran levyttämästä Armista tuli Puhtilan ensimmäinen menestys.
Scandiasta tuli 1950-luvulla Musiikki-Fazerin kilpailija kevyen musiikin alalla. Scandiassa vaikuttivat Sauvo Puhtilan lisäksi kapellimestari Jaakko Salo, äänittäjä Aarre Elo, musiikin monitoimimies Paavo Einiö, joka etsi maailmalta levytettävää materiaalia ja Harry Orvomaa, joka vastasi taloudesta.
Sauvo Puhtilan käyttämistä lukuisista nimimerkeistä Saukki oli tunnetuin. Saukin lisäksi hän piiloutui sellaisten nimien taakse kuin Solja Tuuli, Pekka Saarto, Veikko Vallas, A. Ojapuu, Timjami ja P. L. Saarinen. On arveltu, että useiden nimimerkkien vuoksi Puhtila ei saanut osakseen huomiota ja arvostusta, jonka hän olisi ansainnut. Toisaalta Saukkia on kuvattu myös hiljaiseksi mietiskelijäksi, joka karttoi julkisuutta.
Sanoittajana Saukki oli niin nopea, että Scandian Orvomaa piti edullisimpana maksaa hänelle kuukausipalkkaa. Pian muut levy-yhtiöt alkoivat julkaista tutun kuuloisia sanoituksia, joiden tekijöiksi oli merkitty Pekka Saarto, Veikko Vallas tai joku muu. Orvomaan tiedustellessa asiaa Puhtilalta, tämä tunnusti nimimerkin omakseen, asia sovittiin ja yhteistyötä jatkettiin.
Vuonna 1956 Puhtila aloitti Yleisradiossa nuorten ohjelmien toimittajana, mikä ei estänyt häntä olemasta seuraavien kymmenen vuoden ajan Suomen ahkerimpia sanoittajia. Puhtila sanoitti ja käänsi aluksi iskelmiä, varsinkin italialaisia iskelmiä, ja sitten mukaan tulivat lastenlaulut. Esimerkiksi sellaiset 1950-luvun lopun amerikkalaiset joululaulut kuin Jollei jouluna ole lunta, Kun Joulupukki suukon sai ja Joulupukki matkaan jo käy ovat Saukin käsialaa.
Vuonna 1959 Pikkuoravien joululaulussa Saukki esiintyi ensimmäisen kerran myös itse. Tekniikan kehityksen myötä äänityksen merkitys oli kasvanut levytuotannossa. Saukki, Eino Virtanen ja Jaakko Salo ideoivat yhdessä toistakymmentä Saukki ja Oravat -laulua, joissa he hyödynsivät studiotrikkiä. Pikkuoravien eli Nestorin, Simeonin ja Elmerin osat lauloi Eino Virtanen. Nauhoitettaessa Virtanen lauloi hitaasti, mutta kun nauhaa toistettiin nopeasti, saatiin ns. oravaääni. Virtasen äänen tunnistaa, jos laittaa 45 kierroksen levyn soimaan 33 kierroksen nopeudella.
Pikkuoravien joululaulua seurasi 1960-luvun alussa Pikkuoravien tuutulaulu, Jöröjukka-rock - joka iski kipinää tulevaan rock-sukupolveen - Saukki-sedän lastentunti, Elmerin humppa, Pikkuoravien kuuraketti, Villinlännen villitys, Saukin syntymäpäivää, Jee jee jee, Pikkuoravien kolmiottelu ja Pikkuoravien joulupotkuri. Viimeinen Pikkuoravien hyppyrilinko levytettiin niin myöhään kuin 1978.
Sauvo Puhtilan eri nimimerkillä kirjoittamia tekstejä on päätynyt levyille lähes 2000 kappaletta. Mukana on romanttisia balladeja, melankolisia iskelmiä, veijaritarinoita, vauhdikkaita hupi- ja lastenlauluja ja taiteellisia laulurunoja. Puhtila itse ihaili runoilijoista eniten Eino Leinoa, Aale Tynniä ja Yrjö Jylhää. Puhtila työskenteli sanoittajana suomalaisen viihteen suurten nimien kuten Laila Kinnusen, Annikki Tähden, Olavi Virran ja Unto Monosen kanssa. Myöhemmin hän siirtyi iskelmistä suomentamaan oopperoita, operetteja ja musikaaleja sekä laatimaan itse librettoja.
Sauvo Puhtila jäi eläkkeelle Yleisradiosta 1979 Radio 1:n viihdepäällikön tehtävistä.
Kuvissa:
Nestori, Elmeri ja Simeoni kavereineen 1950-luvulla Liisanpuistikossa. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja: Eino Heinonen.
Sauvo "Saukki" Puhtila soittaa kitarallaan Jöröjukka-rockia. Ylen arkisto.
Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen Card JSON{
"controls": [
{
"audience": {
"authenticated": false
},
"destination": {
"authentication": [
"yle-api"
],
"uri": "https://areena.api.yle.fi/v1/ui/controls/play/1-51002318?titleOpt=Kuuntele:+Jakso+1&language=fi&v=10&client=yle-areena-web"
},
"tag": "play",
"type": "reference"
},
{
"audience": {
"authenticated": true
},
"destination": {
"authentication": [
"yle-api"
],
"uri": "https://areena.api.yle.fi/v1/ui/controls/play/1-51002318?titleOpt=Kuuntele:+Jakso+1&language=fi&v=10&client=yle-areena-web"
},
"tag": "play",
"type": "reference"
},
{
"analytics": {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "radio.share"
}
},
"pageload": {
"comscore": {
"countername": "radio.share",
"yle_ui_language": "fi"
}
}
},
"destination": {
"type": "series",
"uri": "yleareena://items/1-51002317"
},
"functionality": {
"id": "share"
},
"icon": {
"id": "share",
"version": "1750676272"
},
"style": {
"iconPosition": "left",
"variant": "tertiary"
},
"title": "Jaa ohjelma",
"type": "activator"
},
{
"analytics": {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "login"
}
},
"pageload": {
"comscore": {
"countername": "login",
"yle_ui_language": "fi"
}
}
},
"audience": {
"authenticated": false
},
"backgroundColor": "#00000000",
"functionality": {
"id": "login"
},
"icon": {
"id": "icon-favorite-off",
"version": "1750676272"
},
"style": {
"iconPosition": "left",
"variant": "tertiary"
},
"title": "Lisää omalle listalle",
"type": "activator"
},
{
"audience": {
"authenticated": true
},
"destination": {
"authentication": [
"yle-api"
],
"uri": "https://areena.api.yle.fi/v1/ui/controls/favorites/1-51002317?language=fi&v=10&client=yle-areena-web"
},
"type": "reference"
},
{
"analytics": {
"pageload": {
"comscore": {
"countername": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat.interactions.saukki-ja-pikkuoravat-radiossa",
"yle_language": "fi",
"yle_ui_language": "fi"
}
}
},
"audience": {
"subAccount": false
},
"destination": {
"type": "external-html",
"uri": "https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/28/saukki-ja-pikkuoravat-radiossa"
},
"tag": "link",
"title": "Saukki ja Pikkuoravat radiossa",
"type": "navigator"
}
],
"description": "Päästyään ylioppilaaksi 1946 Sauvo Puhtila (1928-2014) aloitti opinnot Teknillisen korkeakoulun puunjalostusosastolla. Teekkarina hän liittyi Polyteknikkojen Kuoroon ja kirjoitti 1949 Yleisradiolle hupailun teekkarielämästä otsikolla Kevätlirputuksia. Samalla hän käytti ensimmäisen kerran nimimerkkiä Saukki.\n\nVuonna 1951 Puhtila julkaisi ensimmäisen sanoituksensa, kun Åke Granholmin säveltämä Tukkipojan veisu sai toisen palkinnon Metsäradion laulelmakilpailussa. Seuraavana vuonna Puhtila julkaisi ensimmäiset lastenlaulusanoituksensa, kun Olavi Virta levytti joululaulun Petteri Punakuono ja Tapio Rautavaara Menninkäisten maan. \n\nSamana vuonna 1952 Scandia-yhtiö tilasi Puhtilalta sanoituksen Erik Lindströmin säveltämään slowfoxiin Miss Universumiksi kruunatun Armi Kuuselan kunniaksi. Olavi Virran levyttämästä Armista tuli Puhtilan ensimmäinen menestys.\n\nScandiasta tuli 1950-luvulla Musiikki-Fazerin kilpailija kevyen musiikin alalla. Scandiassa vaikuttivat Sauvo Puhtilan lisäksi kapellimestari Jaakko Salo, äänittäjä Aarre Elo, musiikin monitoimimies Paavo Einiö, joka etsi maailmalta levytettävää materiaalia ja Harry Orvomaa, joka vastasi taloudesta. \n\nSauvo Puhtilan käyttämistä lukuisista nimimerkeistä Saukki oli tunnetuin. Saukin lisäksi hän piiloutui sellaisten nimien taakse kuin Solja Tuuli, Pekka Saarto, Veikko Vallas, A. Ojapuu, Timjami ja P. L. Saarinen. On arveltu, että useiden nimimerkkien vuoksi Puhtila ei saanut osakseen huomiota ja arvostusta, jonka hän olisi ansainnut. Toisaalta Saukkia on kuvattu myös hiljaiseksi mietiskelijäksi, joka karttoi julkisuutta.\n\nSanoittajana Saukki oli niin nopea, että Scandian Orvomaa piti edullisimpana maksaa hänelle kuukausipalkkaa. Pian muut levy-yhtiöt alkoivat julkaista tutun kuuloisia sanoituksia, joiden tekijöiksi oli merkitty Pekka Saarto, Veikko Vallas tai joku muu. Orvomaan tiedustellessa asiaa Puhtilalta, tämä tunnusti nimimerkin omakseen, asia sovittiin ja yhteistyötä jatkettiin.\n\nVuonna 1956 Puhtila aloitti Yleisradiossa nuorten ohjelmien toimittajana, mikä ei estänyt häntä olemasta seuraavien kymmenen vuoden ajan Suomen ahkerimpia sanoittajia. Puhtila sanoitti ja käänsi aluksi iskelmiä, varsinkin italialaisia iskelmiä, ja sitten mukaan tulivat lastenlaulut. Esimerkiksi sellaiset 1950-luvun lopun amerikkalaiset joululaulut kuin Jollei jouluna ole lunta, Kun Joulupukki suukon sai ja Joulupukki matkaan jo käy ovat Saukin käsialaa. \n\nVuonna 1959 Pikkuoravien joululaulussa Saukki esiintyi ensimmäisen kerran myös itse. Tekniikan kehityksen myötä äänityksen merkitys oli kasvanut levytuotannossa. Saukki, Eino Virtanen ja Jaakko Salo ideoivat yhdessä toistakymmentä Saukki ja Oravat -laulua, joissa he hyödynsivät studiotrikkiä. Pikkuoravien eli Nestorin, Simeonin ja Elmerin osat lauloi Eino Virtanen. Nauhoitettaessa Virtanen lauloi hitaasti, mutta kun nauhaa toistettiin nopeasti, saatiin ns. oravaääni. Virtasen äänen tunnistaa, jos laittaa 45 kierroksen levyn soimaan 33 kierroksen nopeudella. \n\nPikkuoravien joululaulua seurasi 1960-luvun alussa Pikkuoravien tuutulaulu, Jöröjukka-rock - joka iski kipinää tulevaan rock-sukupolveen - Saukki-sedän lastentunti, Elmerin humppa, Pikkuoravien kuuraketti, Villinlännen villitys, Saukin syntymäpäivää, Jee jee jee, Pikkuoravien kolmiottelu ja Pikkuoravien joulupotkuri. Viimeinen Pikkuoravien hyppyrilinko levytettiin niin myöhään kuin 1978.\n\nSauvo Puhtilan eri nimimerkillä kirjoittamia tekstejä on päätynyt levyille lähes 2000 kappaletta. Mukana on romanttisia balladeja, melankolisia iskelmiä, veijaritarinoita, vauhdikkaita hupi- ja lastenlauluja ja taiteellisia laulurunoja. Puhtila itse ihaili runoilijoista eniten Eino Leinoa, Aale Tynniä ja Yrjö Jylhää. Puhtila työskenteli sanoittajana suomalaisen viihteen suurten nimien kuten Laila Kinnusen, Annikki Tähden, Olavi Virran ja Unto Monosen kanssa. Myöhemmin hän siirtyi iskelmistä suomentamaan oopperoita, operetteja ja musikaaleja sekä laatimaan itse librettoja.\n\nSauvo Puhtila jäi eläkkeelle Yleisradiosta 1979 Radio 1:n viihdepäällikön tehtävistä.\n\n\nKuvissa:\nNestori, Elmeri ja Simeoni kavereineen 1950-luvulla Liisanpuistikossa. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja: Eino Heinonen.\nSauvo \"Saukki\" Puhtila soittaa kitarallaan Jöröjukka-rockia. Ylen arkisto.\n\nToimittaja: Tiina-Maija Lehtonen",
"image": {
"id": "13-1-51002317-1636143542147",
"version": "1750941596"
},
"labels": [
{
"formatted": "12 jaksoa",
"priority": 0,
"type": "generic"
},
{
"formatted": "musiikki",
"priority": 0,
"type": "generic"
},
{
"formatted": "musiikkiesitys",
"priority": 0,
"type": "generic"
},
{
"raw": "1-51002317",
"type": "itemId"
},
{
"raw": "world",
"type": "region"
},
{
"raw": "audio",
"type": "mediaType"
}
],
"type": "card"
} |
Tabs Tab 1 of 1 Jaksot
Tab JSON{
"analytics": {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat.jaksot"
}
},
"pageload": {
"comscore": {
"countername": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat.jaksot",
"yle_id": "1-51002317",
"yle_ui_language": "fi"
}
}
},
"content": [
{
"analytics": {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat.jaksot.episodes"
}
},
"player_context": {
"yle": {
"ptype": "eps"
}
}
},
"controls": [],
"cursors": {
"playlist": {
"offset": 0,
"step": 1
}
},
"filters": [],
"presentation": "medium-list",
"source": {
"authentication": [
"yle-api"
],
"uri": "https://areena.api.yle.fi/v1/ui/content/list?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzb3VyY2UiOiJodHRwczovL3Byb2dyYW1zLmFwaS55bGUuZmkvdjMvc2NoZW1hL3YzL3Nlcmllcy8xLTUxMDAyMzE3L2VwaXNvZGVzP2F2YWlsYWJpbGl0eT1jdXJyZW50Jm9yZGVyPW5hdHVyYWw6YXNjJnByb2dyYW1fdHlwZT1wcm9ncmFtIiwiY2FyZE9wdGlvbnNUZW1wbGF0ZSI6ImVwaXNvZGVzIiwiY2FyZFBvaW50ZXIiOiJkZWZhdWx0IiwiY2FyZENvbnRyb2xzIjoiZGVmYXVsdCIsImNhcmRDYXJkcyI6ImRlZmF1bHQiLCJjYXJkTGFiZWxzIjoiZGVmYXVsdEdlbmVyaWNzIiwiYW5hbHl0aWNzIjp7ImNvbnRleHQiOnsiY29tc2NvcmUiOnsieWxlX3JlZmVyZXIiOiJyYWRpby5zZXJpZXNfZGV0YWlscy4xLTUxMDAyMzE3LnNhdWtraV9qYV9waWtrdW9yYXZhdC5qYWtzb3QuZXBpc29kZXMifX0sInBsYXllcl9jb250ZXh0Ijp7InlsZSI6eyJwdHlwZSI6ImVwcyJ9fX0sInhmcyI6W1siZG93bmxvYWRjb250cm9sIl1dfQ._9_KwiVaZm8-i5pmtg78PQkVg6Ve63cmn004cKlgSfo&language=fi&v=10&client=yle-areena-web"
},
"style": {
"image": "1:1",
"layout": "vertical",
"size": "medium"
},
"type": "list"
},
{
"analytics": {
"context": {
"comscore": {
"yle_referer": "radio.series_details.1-51002317.saukki_ja_pikkuoravat.jaksot.similar"
}
},
"player_context": {
"yle": {
"ptype": "rec"
}
}
},
"audience": {
"subAccount": false
},
"controls": [],
"filters": [],
"presentation": "cover-strip",
"source": {
"authentication": [
"yle-api"
],
"uri": "https://areena.api.yle.fi/v1/ui/content/list?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzb3VyY2UiOiJodHRwczovL2FyZWVuYS1yZWNvbW1lbmRhdGlvbnMuYXBpLnlsZS5maS92MS9yZWNvbW1lbmRhdGlvbnMvaXRlbS8xLTUxMDAyMzE3P21lZGl1bT1hdWRpbyZmYWxsYmFja19jYXRlZ29yeV93aGl0ZWxpc3Q9MzEtMS03IiwiY2FyZE9wdGlvbnNUZW1wbGF0ZSI6InJlY29tbWVuZGF0aW9uc0Zvckl0ZW1zIiwiYW5hbHl0aWNzIjp7ImNvbnRleHQiOnsiY29tc2NvcmUiOnsieWxlX3JlZmVyZXIiOiJyYWRpby5zZXJpZXNfZGV0YWlscy4xLTUxMDAyMzE3LnNhdWtraV9qYV9waWtrdW9yYXZhdC5qYWtzb3Quc2ltaWxhciJ9fSwicGxheWVyX2NvbnRleHQiOnsieWxlIjp7InB0eXBlIjoicmVjIn19fX0.9_Nf-zWOzvfjaV5fsxWKxa0Llbvxkz2WvLhaLAFPh8A&crop=20&language=fi&v=10&client=yle-areena-web"
},
"style": {
"image": "1:1",
"layout": "horizontal",
"size": "medium"
},
"title": "Kuuntele myös",
"type": "list"
}
],
"slug": "jaksot",
"title": "Jaksot",
"type": "tab"
} |
Title Saukki ja Pikkuoravat |
Type view |
