Item view 1-63016409

Card

Description: Matti Rajula syntyi Kärsämäellä 4. maaliskuuta 1905 suutarimestari Herman Rajulan ja puolisonsa Selma Rajulan esikoisena. Matti oli 2-vuotias, kun Rajulat muuttivat Ouluun. Perhe kasvoi, Matti sai viisi veljeä ja kaksi sisarta. Esikoisen ollessa 6-vuotias iltaisin klarinettia soitellut Herman Rajula ryhtyi opettamaan Matille klarinetin alkeita. SOITTO-OPPILAAKSI HELSINKIIN Elokuussa 1918 Matti Rajula oli vasta 13-vuotias, kun hänet lähetettiin Helsinkiin astumaan vapaaehtoisena vakinaiseen palvelukseen Suomen Valkoisen Kaartin soittokuntaan. Pääsykokeissa pojan puhaltama Porilaisten marssi sai soittokunnan päällikön Aleksei Apostolin huudahtamaan: “Ei meidän omatkaan miehet soita noin hyvin!” Huippulahjakas, suvereeni Matti oli Apostolin ja koko soittokunnan suuressa suosiossa. Soittokunta kustansi erityislahjakkaalle pojalle sekä säveltapailu- ja orkesteriopinnot Helsingin Musiikkiopistossa että yksityistunnit maan parhaan klarinetistin, Helsingin kaupunginorkesterin sooloklarinetisti Kusti Aerilan oppilaana. Aerilalta Rajula sai opastusta myös uuden muotisoittimen, saksofonin käsittelyssä. Matti Rajulan elämäkerran kirjoittaja Olli-Pekka Tuomisalo arvelee, että Rajula on saanut voimakkaita vaikutteita saksofonin soittoonsa myös kuuntelemalla ulkomaisia radiokanavia: “Tämä selittäisi hänen ällistyttävän nopeasti tapahtuneen Rudy Wiedoeft -tyylin omaksumisensa. Wiedoeft oli 1910- ja 1920-luvuilla äänilevyjen myyntilukujen ja radiosoiton perustella Yhdysvaltain suosituin artisti ja hänen aikaansaannostaan on sen ajan valtava saksofonivillitys.” Rajula erosi 1924 Suomen Valkoisen kaartin soittokunnasta ja jatkoi soittamista sellaisissa yhtyeissä kuin Zamba ja Rytmi-Pojat. Osittain syynä olivat sotilasmuusikkojen palkat, jotka eivät pystyneet kilpailemaan ravintolamuusikkojen palkkojen kanssa. SAKSOFONISTIKSI BERLIINIIN Tammikuussa 1926 Matti Rajula esiintyi ensimmäisen kerran Berliinissä, missä hän teki vaikutuksen orkesterinjohtaja Bernard Ettéen. Keväällä hän matkusti Saksaan uudestaan Zamban mukana ja viihdytti kesän Warnemünden kylpylässä. Elokuussa Etté palkkasi Rajulan jazz-orkesterinsa saksofonisektion johtajaksi. Ettén orkesterin mukana Rajula pääsi esiintymään lukuisissa suorissa radiokonserteissa, levyttämään sata äänilevyä ja kiertämään konsertoimassa eripuolilla Saksaa. Pääsipä hän mukaan myös esiintymismatkalle New Yorkiin. RADIO-ORKESTERIN SOOLOKLARINETISTIKSI Joulukuussa 1931 Matti Rajula kiinnitettiin Radio-orkesterin sooloklarinetistiksi. Yleisradio oli perustanut syksyllä 1927 kymmenjäsenisen Radio-orkesteriin. Rajulan aloittaessa tammikuussa 1932 orkesterin vahvuus oli kasvanut reiluun 20 soittajaan. Radio-orkesterista Matti Rajula löysi elämänsä ainoan läheisen ystävän Kalle Åckerin. Konginkankaalla syntynyt, Radio-orkesterissa vuodesta 1930 kakkosklarinettia soittanut Åcker oli Rajulaa viisi vuotta nuorempi. Valoisaksi ja herttaiseksi luonteeksi kuvailtu Åcker oli Rajulalle kuin veli. Jos Rajula oli kuuluisa virtuoosisesta tekniikastaan, Åckeria ihailtiin hänen klarinettinsa kauniin, suorastaan suloisen äänen ansiosta. Radio-orkesterin soittajien työpäivä sisälsi useita suoria lähetyksiä ja päättyi aina klo 22 uutisten jälkeen seisaaltaan soitettuun Maamme-lauluun. Lisäksi Rajula esitti radiossa joka kuukausi vapaavalintaisia soolo-ohjelmia molemmilla soittimillaan klarinetilla ja saksofonilla. Maamme-laulun jälkeen sooloklarinetisti kiirehti soittamaan kevyttä musiikkia Helsingin hienoimpiin ravintoloihin. Rajula oli mukana maan parhaissa orkestereissa, sellaisissa kuin Dallapé, Zamba, Dolly ja Melody Makers. Lisäksi hän esiintyi solistina, levytti, oli mukana elokuvatuotannoissa ja sävelsi. MATTI RAJULAN LEVYTYKSIÄ Useita Matti Rajulan sävellyksiä levytettiin 1930-luvun loppupuolella, ja hän oli itse myös mukana soittamassa levytyksissä. Rajula ja Kalle Åcker levyttivät yhdessä hänen kaksi virtuoosista klarinettiduettoaan, Suomi-polkan ja Lapatossun polkan vuosina 1936 ja 1937. Näyttelijä ja iskelmälaulaja Arvi Tikkala levytti vuosina 1936-1939 kaikkiaan 16 Rajulan laulua, joiden sovituksesta vastasi Yrjö Gunaropulos. Varsinkin Riippakoivun alla -jenkasta tuli todellinen kestosuosikki. Myös kuplettimestari Matti Jurva kirjoitti sanat ja levytti useita Matti Rajulan säveltämiä jenkkoja ja polkkia vuosina 1939 ja 1942. BERLIININ JUUTALAINEN MARGARETE Matti Rajula oli solminut ensimmäisen avioliittonsa vuonna 1931 Hjördis Blomqvistin kanssa. Lyhyt liitto päättyi eroon jo seuraavan vuoden lokakuussa. Rajula oli matkustanut liittonsa aikana maailmalla ja tavannut Berliinissä hyvin nuoren, puolanjuutalaisen Margarete Kolakewitzin. Heinäkuussa 1933 Margarete Kolakewitzistä tuli Matti Rajulan toinen puoliso. Vuotta myöhemmin, kesällä 1934 syntyi heidän tyttärensä Vivianne. Margaretestä on kerrottu, että hän oli vilkas ja ulospäin suuntautunut nainen, joka järjesti mielellään kahvikutsuja Rajuloitten Tähtitorninmäen kodissa. Margareten sopeutumista uuteen kotimaahan ja -kaupunkiin auttoi varmasti hänen ystävystymisensä Helsingin juutalaisten kanssa. TALVISOTA Matti Rajula oli osallistunut 1930-luvulla useisiin kertausharjoituksiin ja saanut koulutuksen kivääriampujaksi. Talvisodan sytyttyä marraskuun viimeisenä päivänä 1939 hän ei kuitenkaan monien muiden Radio-orkesterin muusikoiden tavoin joutunut armeijan palvelukseen. Heti sodan puhjettua Radio siirrettiin Poriin, missä vajaalukuinen Radio-orkesteri sooloklarinetisti Matti Rajula mukana toimi koko sodan ajan. Rauhan tultua orkesteri palasi Helsinkiin ja soitti 18. huhtikuuta 1940 ensimmäisen selostetun tehdaskonserttinsa Strömbergin tehtailla Pitäjänmäessä. KALLE ÅCKERIN KUOLEMA Kun jatkosota syttyi kesällä 1941, Radio-orkesterin toiminta keskeytyi. Suuri osa muusikoista joutui rintamalle ja musiikkiesityksistä vastasivat vain pienet yhtyekokoonpanot. Elokuun lopussa Matti Rajula sai raskaan tiedon; pulttikaveri Kalle Åcker oli kuollut Kannaksella 27. elokuuta. Åcker oli ollut sytyttämässä iltahämärissä savuketta, kun tarkk’ampujan luoti oli osunut häneen. NIKKE PÄRMIN MUSTA NUOLI Vain kolme päivää Åckerin kuoleman jälkeen tuli uusi isku; Rajula lähetettäisiin muutaman muun helsinkiläisen muusikon mukana Nikke Pärmin Musta Nuoli -pataljoonaan. Pärmin pahamaineinen erillispataljoona oli koottu vapaaehtoisista vangeista ja turvasäilöön teljetyistä kommunisteista. Kommunisteja kutsuttiin heidän johtajansa Mauri Ryömän mukaan “ryömäläisiksi”. Rajulan lisäksi pataljoonaan määrättyjä muusikoita olivat käyrätorvensoittajat Holger Fransman, Väinö Kylätasku ja Mauno Paarre. Syyskuun yhdeksäntenä, viikon koulutuksen jälkeen Pärmin pataljoona lastattiin junaan ja kuljetettiin Sortavalan kautta Suojoelle. Viisi päivää myöhemmin pataljoona oli jo etulinjassa vihollisen tykistökeskityksessä. Alikersantti Rajula hoiti aluksi kenttäpostia, mutta 3. lokakuuta hänet lähetettiin Esikuntakomppaniaan. Rajulalla oli rintamalla klarinetti mukana, ja hänen Hopeatorvi-lehdelle antamansa haastattelun mukaan sille oli myös käyttöä: “Veljet tahtoivat vähän väliä kuulla Emmaa tai muuta mukavaa.” Matti Rajula ei pärjännyt rintamaolosuhteissa. Hänen raportoitiin eksyneen metsiin, eikä hän kestänyt raskaita marsseja. Puolentoista vuorokauden yhtämittaisen marssin ja Semsjärven kylän valtauksen jälkeen 25. lokakuuta hän sairastui. Marraskuun kolmantena hänet lähetettiin kenttäsairaalaan, sieltä edelleen Joensuun sotasairaalan hermotautiosastolle, ja kymmenen päivää myöhemmin toipumislomalle Helsinkiin. TAKAISIN YLEISRADIOON Kun Matti Rajula vapautettiin palveluksesta 21. marraskuuta 1941 hän pääsi välittömästi takaisin Yleisradioon. Vain viikkoa myöhemmin hän esiintyi jo radiossa yhdessä pianisti Asser Fagerströmin kanssa. Nyt Rajulan työtahti jatkui kiivaana. Tammikuussa 1942 Radio-orkesteri oli taas täydessä kokoonpanossa, ja Rajulalle annettiin paljon sooloja. Hän esiintyi Radio-orkesterin lisäksi Helsingin kaupunginorkesterin solistina ja Propaganda-aseveljien asemiesilloissa Helsingissä ja muualla Suomessa. Hänen ohjelmistossaan olivat muun muassa Bernhard Henrik Crusellin f-molli-klarinettikonsertto, Sulho Rannan Pieni sarja ja Aleksandr Glazunovin saksofonikonsertto. Rajulan uutta ohjelmistoa oli Yrjö Gunaropoluksen toinen saksofonikonsertto, jonka hän kantaesitti Gerda Weneskosken pianosäestyksellä 1. joulukuuta 1942. Gunaropuloksen Matti Rajulalle omistama ja Rajulan kantaesittämä ensimmäinen saksofonikonsertto oli ollut suuri menestys vuonna 1938. Rajula oli kiertänyt konserton solistina eripuolilla Suomea ja naapurimaita Riikaa, Tallinnaa ja Osloa myöten. Merkkitapaus oli myös Carl Nielsenin vaativan klarinettikonserton ensiesitys Suomessa 18. tammikuuta 1944. VIIMEINEN KEVÄT 1944 Olli-Pekka Tuomisalo kirjoittaa Matti Rajulan kohtalosta keväällä 1944: “Jälkeläiset ja ystävät ovat maininneet avioliiton vaikeudet ja alkoholiongelman muiksi osasyiksi Matti Rajulan tarinan loppumiselle. Lisäksi epätietoisuus Margareten vanhempien kohtalosta Auschwitzin keskitysleirillä on varmasti ollut asia, josta Rajulan perhe ei ikinä toipunut. Mahdollisesti ratkaisevin syy lopulliselle hermojen luhistumiselle osui kuitenkin viimeisen radioesityksen - Mozartin kvintetto 14. toukokuuta 1944 - jälkeiselle päivälle. Rajula oli saanut eniten pelkäämäänsä postia Puolustusvoimilta: hänen asiakirjoihinsa on merkitty 15.5.1944 alkavaksi liikekannallepano ja ylimääräinen harjoitus. Tieto siitä, että hän voisi joutua uudelleen rintamalle on luultavasti saanut hänet suunniltaan.” Puolustusvoimien kirjeen saatuaan Rajula ilmoittautui yksityiseen Salus-sairaalaan Helsingin Kaivopuistossa. Toukokuun 24. päivänä hän kuoli hypättyään sairaalan ylätasanteelta. Matti Rajula oli kuollessaan 39-vuotias. Kuvassa saksofonitaiteilija Matti Rajula 4. maaliskuuta 1937. Museovirasto. Kuvaaja Aarne Pietinen. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen