Item view 1-63395619

Card

Description: Maailmankuulu bassobaritoni Fjodor Shaljapin ja nuori suomalainen pianisti George de Godzinsky äänittivät Tokiossa 6. helmikuuta 1936 Modest Musorgskin Laulun kirpusta ja Volgan lautturien laulun. GEORGE DE GODZINSKY BASSOJÄTTI SHALJAPININ SÄESTÄJÄNÄ Syksyllä 1935 johtaja Sulo Räikkönen onnistui kiinnittämään Fjodor Shaljapinin vierailjaksi Suomalaiseen Oopperaan neljään esitykseen. Maailmankuulu venäläinen bassobaritoni lauloi kahdesti Gounod’n Faustissa ja Rossinin Sevillan parturissa. Oopperassa tuolloin harjoituspianistina työskennellyt 21-vuotias George de Godzinsky on muistellut kohtaamista laulajan kanssa: “Leo Funtek sai tehtäväkseen oopperan kapellimestarina opastaa Shaljapinia, kun hän tutustui taloon. Juuri silloin harjoittelimme Toscaa harjoitushuoneessa, ja minä istuin pianon ääressä. Shaljapin jäi kuuntelemaan. Muistan, että silloin lauloi Armas Hanttu, tenori, jolla oli kaunis, lyyrinen ääni. Shaljapin katsoi hämmästyneenä minuun, kiitti ja sanoi, että suomalaiset ovat suurenmoisen musikaalista kansaa ja että sen hän oli tiennyt jo kauan ennen vallankumousta tutustuessaan suomalaisiin muusikoihin Pietarissa.” TARJOUS JOSTA EI VOINUT KIELTÄYTYÄ Muutama päivä myöhemmin Shaljapin pyysi saada tavata Godzinskyn, sillä hän halusi nuoren pianistin säestäjäkseen Kaukoidän kiertueelle. “Olin aivan ymmällä. Minä, 21-vuotias musiikinopiskelija. Minun oli vuoroon kylmä ja kuuma ja pelkäsin pyörtyväni." Shaljapin oli pianistin tietämättä ollut jo yhteydessä tämän isään. “Nämä herrat tunsivat toisensa entisiltä ajoilta, he olivat tavanneet Pietarissa puolalaisessa seurassa, jossa Shaljapin oli vieraillut. Hän tiesi, että isäni hyvä ystävä oli Alexander Glazunov ja että isäni oli soittanut nelikätisesti Sergei Rahmaninovin kanssa.” Franciszek de Godzinsky kannusti poikaansa, ja George otti haasteen vastaan. “Pian opin, että tämä laulaja oli ikuinen keksijä, hän ei laulanut ainuttakaan laulua samalla tavalla kahta kertaa. Hän oli suuri improvisoija, joka saattoi venyttää tiettyjä fermaatteja ja niellä toisinaan tavuja, ja silloin oli säestäjänkin nieltävä samaan tahtiin, jotta rytmi säilyisi.” PARIISIN KAUTTA JAPANIIN Joulukuun 15. päivänä Godzinsky tapasi Shaljapinin Pariisissa. Seurueeseen kuuluivat taiteilijan lisäksi tämän vaimo, nuorin tytär, impressaario ja palvelijoita. Ensin matkustetiin junalla Marseilleen, mistä jatkettiin laivalla Jokohamaan. Merimatka Japaniin kesti viisi viikkoa. Ensimmäinen konsertti pidettiin Tokion Hibiya-Kokaido -salissa 25. tammikuuta 1936. Loppuunmyytyyn konserttisaliin mahtui 6000 kuulijaa. "EN LAINKAAN TIENNYT MISSÄ SÄVELLAJISSA HÄN AIKOI LAULAA" George de Godzinskyn vietti Fjodor Shaljapinin, 196-senttisen “suuren venäläisen sielun” seurassa kahdeksan kuukautta. “Keskustelimme enimmäkseen venäjäksi ja ranskaksi, hän oli hyvin kielitaitoinen mies. Jo lapsena hän oli oppinut ukrainaa, ja hän puhui myös italiaa sekä virheetöntä englantia, jossa oli pieni viehättävä slaavilainen korostus." Fjodor Shaljapin polveutui kasanilaisesta talonpoikaissuvusta. "Hän oli kotoisin Uralin eteläosista Volgan rannalta. Perhe oli köyhä, ja isä ansaitsi elatuksensa monin eri tavoin. Hän oli sekä talonpoika että käsityöläinen ja hevosenkasvattaja.” Kiertue jatkui Japanin jälkeen Kiinaan ja Mantshuriaan, joka siihen aikaan oli japanilaisten miehittämä. "Mukanamme oli kolme laukullista nuotteja. Siinä oli noin 470 laulun suunnaton ohjelmisto, mutta niistä käytimme vain noin 200 niissä 50 konsertissa, jotka pidimme. Shaljapin vaihteli koko ajan ohjelmaansa. Toisinaan en lainkaan tiennyt, missä sävellajissa hän aikoi laulaa. Monesti tapahtui niin, että hän flyygelinkannen suojassa antoi minulle merkin, että soittaisin sävelaskeleen tai puoli alempaa.” Helmikuun alussa 1936 Shaljapin ja Godzinsky äänittivät Tokiossa amerikkalaiselle RCA Victor -levy-yhtiölle 16 kappaletta kaksipuolisille savikiekoille. “Mitä levyihimme tuli, Shaljapin hyväksyi niistä vain yhden, nimittäin sen, jonka toisella puolella oli Musorgskin Laulu kirpusta ja toisella Volgan lautturit. Yhä tunnen nostalgista nautintoa kuunnellessani näitä hienoja kappaleita, jotka Shaljapin tulkitsi puhtaalla, lyyrisellä äänellään.” SHALJAPININ KUOLEMA Oli sovittu, että nuori Godzinsky säestäisi maailmantähteä myös seuraavana talvena 1936-1937 Berliinissä ja Varsovassa. “Valitettavasti Shaljapinin terveydentila huononi, hänellä oli sokeritauti. Se oli kovin surullista, ja hoito oli uuvuttavaa ikuisine insuliinipistoksineen. Shaljapin ei antanut enää kovinkaan monta konserttia, hänen terveytensä petti, ja hän kuoli keväällä 1938.” Kuvassa 21-vuotias suomalainen pianisti George de Godzinsky ja maailmankuulu venäläinen bassobaritoni Fjodor Shaljapin Kaukoidän kiertueella 1935-1936. George de Godzinskyn perhearkisto. Toimittaja: Tiina-Maija Lehtonen